Saariselkä

Kävin ensimmäistä kertaa Saariselällä Lapissa. Saariselkä-matkani alkoi lauantaina 14.9 ja päättyi keskiviikkona 18.9.

Menomatka Rovaniemi – Saariselkä

Kolme siskoani ovat tehneet jo muutaman vuoden ajan syksyisin matkan johonkin Suomen kansallispuistoista. Tänä vuonna kohteena oli Saariselkä eli Urho Kekkosen kansallispuisto. Olin nyt ensimmäistä kertaa mukana tällaisella reissulla.

Rovaniemellä puolimatkan krouvissa Kotipizzassa syömässä pizzaa, osa monsteripizzoista jäi vielä evääksi. Jälkiruokakahvit joimme Rovaniemen asunnollani jäätelön ja mansikoiden kanssa, sillä Rovaniemen kauppatorilta sai edelleen tuoreita mansikoita.

Pidimme menomatkalla pikku tauon Madetkosken maisemaparkissa Sodankylässä.

Perillä Saariselän lomamökillä. Minulle kertyi Rovaniemeltä matkaa 260 km, tytöille Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta 600-660 km.

Mökkimme eli paritalon puolikas oli hyvin varustettu, mm. sauna, terassi ja astianpesukone löytyivät. Parvella oli neljä nukkumapaikkaa, ja sohva oli levitettävä.

Kaunispää

Kävimme saapumisiltana eli lauantaina hieman kävelemässä läheisen Kaunispään 438 m korkealla tunturilla. Menimme huipulle autolla.

Kaunispään näkötorni.

Näkymä Kaunispäältä kohti Saariselän lomakeskusta ja Kaunispään asutettua etelärinnettä. Saariselän matkailukeskuksessa on hotelleja, ravintoloita, liikekeskuksia ja lomamökkialueita. Vakituisia asukkaita kylässä on vain parisataa.

Kiertelyä Kaunispää-tunturin rinteellä.

Maija, Minna ja Taru virallisessa ryhmäkuvassa Kaunispäällä upeissa käsinneulotuissa villapaidoissaan.

E75/E4-tien varrella Ivalon suuntaan näkyy Saariselän 5 m korkea lumiaita. Se kerää talven mittaan lumikerroksen, joka sulaa vasta kesäkuussa.

Saariselän kylpylä oli suljettuna, mutta uimarannalla olisi voinut uida. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kylmästä vedestä. En edes minä, vaikka viime talvena tuli uiskenneltua avannossa jopa viisi minuuttia kerralla.

Kiirunapolku Kiilopäällä

Sunnuntaina kävimme patikoimassa 6 km pitkän Kiirunapolun Kiilopää-tunturin huipun kautta. Kiilopään lähtöportille oli 18 km mökiltämme. Kiilopää sijaitsee Saariselällä Inarin ja Sodankylän rajalla.

Nousun aikana oli sopivasti levähdyspaikkoja, joihin voi istahtaa hetkeksi (Tarun ottama kuva).

Kiilopää on 546 m korkea tunturi.

Kiilopään huipulla tai luontopolun varrella ei yllättäen ole minkäänlaisia palveluita. Ei laavuja, ei nuotiopaikkoja, ei vessoja.

Kiilopään yläpuolelta otetussa dronekuvassa ei reitin 214 metrin korkeusero erotu kovin hyvin.

Huipulla tuuli melko voimakkaasti, joten laskeuduimme hieman etelärinteeseen kahvitaukoa varten.

Ruskanäkymä Kiilopään luontopolun varrelta.

Paluumatkalla Kiilopäältä lähestymässä poroaitaa.

Luontopolku kulki jonkin aikaa poroaidan vierustaa pitkin (Tarun ottama kuva).

Kiilopään jälkeen kiersimme vielä 2 km pitkän Aurorapolun Saariselän lähtöportilta. Nuotiopaikat olivat poissa pelistä juuri alkaneen Inarin metsäpalovaroituksen vuoksi, mutta Aurorapolun päivätuvassa pääsi paistamaan makkaraa.

Saunan jälkeen herkuttelimme mökillä Raclette-ruoalla!

Saariselkä-patikointi Piispanojan-Prospektorin reitillä

Maanantai-aamuna kävimme varaamassa Kuukkeli-pyörävuokraamosta sähköpyörät tiistaille. Samalle päivälle ei enää ollut tarpeeksi pyöriä vapaana, vaikka vuokraamossa on yli sata e-fatbikea.

Kävimme maanantaina aluksi patikoimassa Prospektorin polun seudulla vajaat 7 km, lähtöpaikkana oli Laanila.

Reitin alkupuolella näimme komeasarvisia poroja lähietäisyydeltä.

Piispanojan grillipaikalla oli tosi hyvä paistaa eväsmakkarat.

Kävimme katsomassa Prospektorin museoitua kultakaivosta, mutta minulla ei ole siitä kuvia. Kaivoksessa pääsi kurkistamaan kaivoskuiluun, jossa kuului työskentelyn äänet nauhalta.

Reitin varrella oli erikoisia puita. Eikä siinä vielä kaikki – paluumatkan lopuksi kävimme kurkistamassa meneillään olevia päivätansseja eli Laanilan monotansseja.

Karhunpesäkivi

Ehdimme maanantaina käydä myös Karhunpesäkivellä Ivalossa reilun 50 km päässä Saariselältä. Tarulla oli sellaista tietoa, että siellä kannattaisi käydä, ja matkan varrella olisi hienoja näkymiä.

477 askeleen portaat odottivat korjausta, vialliset askelmat oli merkitty rasteilla. Virallisesti portaat olivat suljettuna, mutta kaikki käyttivät niitä.

Karhunpesäkiven sisälle pääsi ryömimään kiven juurella olevasta aukosta. Kyseessä on suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto.

Karhunpesäkivi sai nimensä siitä, että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua. (Lähde: Wikipedia.)

Karhunpesäkiven jälkeen oli nousua vielä hieman, ja sitten olimme perillä näköalatasanteella. Pidimme kahvitauon, ja otin kuvan meistä dronella.

Nostin dronen 120 m suoraan näköalatasanteen yläpuolelle, josta avautui huikeat näkymät läheiselle Myössäjärvelle ja kauemmaksikin.

Karhunpesäkivelle lähtivät portaat Karhutupa-matkamuistomyymälän luota. Parkkipaikan vieressä oli uimalaituri.

Paluumatkalla pysähdyimme ihailemaan näkymiä muun muassa Leviäsalmella ja Ukonjärvellä. Tie kulki harvinaisen paljon aivan järvien rantoja pitkin.

Pyöräily Saariselkä – Kiilopää – Luulampi – Rumakuru 35 km

Tiistai oli pyöräilypäivämme, pääsimme matkaan ennen yhtätoista. Meillä oli e-fatbiket eli suomeksi sähköläskipyörät, joiden kanssa oli aluksi hieman ongelmia. Heti vuokraamon luona Maijan pyörästä putosi poljin, ja pyörä piti vaihtaa. Akkukin taisi olla vajaa.

Tarun pyörässä ei jostakin syystä sähköavustus toiminut aluksi ollenkaan, mutta asia ratkesi soittamalla vuokraamolle. Pyörä piti uudelleenkäynnistää, mutta se oli pidettävä sammutettuna minuutin ajan ennen uudelleenkäynnistystä.

Ensimmäisellä taukopaikallamme Rönkönlammen tulistelutuvan luona aurinko alkoi paistamaan, ja paistoikin sitten jokseenkin koko päivän.

Siellä tytöt polkevat, mutta minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan kun avautui huikea näkymä kohti Kiilopäätä.

Ruskanäkymiä seuraavan taukopaikkamme luona.

Taisin unohtaa Minnalta lainatun istuinalustan tälle taukopaikallemme!

Reitti kohti Luulampea kulki pitkään lähellä poroaitaa. Tässä vaiheessa on nousua paljon, ja pyörän sähköavustustuta tulee käytettyä yhä enemmän.

Pyöriemme sähköavustuksessa oli neljä asentoa eli off, eco, trail ja boost. Eco saa olla yleensä päällä, ja sitten ylämäen jyrkkyyden mukaan lisätään tarvittaessa trail tai boost. Boostia kannattaa käyttää säästeliäästi ettei akku lopu ennenaikaisesti.

Tässä olemme ylittämässä poroaitaa. Rimoja irrottamalla pääsee läpi.

Lasketumisosuus menossa, Minna edellä ja Taru toisena.

Useampi vastaantulija varoitteli, että nyt on tulossa tosi hankala paikka pyörille.

Seuraava taukopaikka on tuon alhaalla näkyvän Luulammen luona.

Talutamme pyöriä pahimpien jyrkkien kivikkojen kohdalla ennen Luulampea.

Uudennäköisen taukomajan keskella oli naurettavan pieni tulisija.

Luulammen luona oli myös kahvila, mutta emme käyneet siellä, koska meillä oli omat kahvit mukana.

Rumakurun vanhan päivätuvan rakensivat kulta- ja poromiehet yli sata vuotta sitten. Kämppä on tarkoitettu päiväkavijöiden levähdyspaikaksi, mutta siinä voi tarvittaessa yöpyä. Telttailu ei ole sallittua.

Rumakurun uusi päivätupa. Rumakurussa ja Luulammella ei matkapuhelimessa ole kenttää juuri ollenkaan.

Minna katsoo mihin ne jäi. No tietenkin kuvaamaan maisemaa.

Olemme tässä Iisakkipään reitillä.

Näkymä kohti Kaunispään laskettelurinteitä.

Käytimme Iisakkipään läheistä reittiä, joka oli merkitty selvästi Tarun paperiseen pyöräilykarttaan pyöräilyreitiksi, ja meille tuli yllätyksenä sen vaativuus. Loppuosassa oli aivan mahdottomia osuuksia, joissa pyörää piti kantaa pitkiä portaita pitkin. Kartassa täytyi olla virhe…

Sports Trackerin piirtämä reittimme, matkaa kertyi sen mukaan 34 km. Käytännössä matkaa oli vähän enemmän, kerran mittari jäi tauon jälkeen kytkemättä heti päälle.

Matkaan lähdimme aamulla noin klo 11, ja pyörät palautimme noin klo 19. Itselläni jäi pyörän akkuun virtaa 1/5 palkkia, muilla enemmän.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta kun ajan läskipyörällä tai sähköpyörällä. En myöskään ollut selkävaivojen pelosssa ajanut tänä kesänä pyörällä kertaakaan. Otin selkävaivojen varalta kipulääkkeen heti matkaan lähdettäessä ja yhden matkan aikana, ja selvisin pitkästä pyöräilystä yllättävän hyvin.

Paluumatka Saariselkä – Rovaniemi

Paluumatkalla keskiviikkona pysähdyimme kahville Sodankylässä levähdyspaikalla…

…ja lounaalla kävimme Rovaniemen Pure Burgerissa.

Ensi vuoden ruskaretken kohde ei ole vielä tiedossa.